Viranomaisethan ovat olemassa sen vuoksi, että voisivat suojella meitä paitsi itseltämme, myös toisilta. Ja erityisesti ahneilta markkinamiehiltä, jotka kuluttajien terveydestä ja turvallisuudesta piittaamatta yrittävät myydä meille mitä tahansa. Olen alkanut ihmettelemään, miksi viranomaisten toiminta tuntuu kuitenkin usein kovin ristiriitaiselta. Miksi jotkin asiat pitää todistaa vaarallisiksi ennen kuin ne voidaan kieltää, ja toiset taas todistaa turvallisiksi ennen niiden sallimista? Voiko viranomainen olla koskaan väärässä? Entä mitä tarkoittaa vastuussa olevan viranomaisen vastuu?
Esimerkiksi esimerkillisen turvalliseksi väitettiin sikainfluessarokotetta. Ei sitä toki oltu ehditty testaamaan, mutta kyllä sitä silti voitiin väittää turvalliseksi. Aina siihen saakka, kunnes narkolepsiatapaukset todistettavasti yhdistettiin kyseiseen rokotteeseen. Sikainfluenssarokotukseen liittyy muuten toinenkin erikoinen juttu, nimittäin väitteet sen tehosta. Viranomaiset kirkkain silmin väittivät, että rokottamalla valtaosa väestöstä vältettiin niin ja niin monen tuhannen hengen menetys. Ei sitä tietystikään oltu vielä tutkittu, mutta silti. Pakkohan sen oli olla tehokas. Kunnes tulivat uutiset Saksasta ja Ruotsista. Ruotsissa valtaosa väestöstä rokotettiin (samalla Pamdemrixillä kuin kuin Suomessakin), Saksassa vain kahdeksan prosenttia. Paljonko kuolleisuus sikainfluenssaan näissä maissa sitten erosi? No ei se eronnut. Kummassakin maassa kuolleisuus sikainfluenssaan oli 0,31 prosenttia. Svenska Dagbladetin mukaan massarokotuksilla vältettiin Ruotsissa kuusi kuolemaa.
Toinen esimerkki liittyy putkiremontteihin. Putkiremontin tekeminen pinnoittamalla vanhat putket on yleistynyt. Putket pinnoitetaan epoksilla, josta arvellaan liukenevan juomaveteen bisfenoli A –nimistä, mahdollisesti syöpää aiheuttavaa, kemikaalia (samaa kemikaalia irtoaa esim. kirkkaista tuttipulloista, siksi ne onkin nykyisin kielletty). Viranomaisen (STM) mielestä mitään riskiä ei kuitenkaan ole: ”Sitä ei tiedetä, liukeneeko pinnoitteista jotakin terveydelle haitallista ainetta juomaveteen, kuinka paljon sitä liukenee tai kuinka kauan sitä liukenee sen jälkeen, kun putkistot on pinnoitettu. Putkien pinnoituksen valinneiden taloyhtiöiden asukkaiden ei tarvitse olla huolissaan”. En toki väitä tietäväni muuta, mutta silti ihmetyttää viranomaisen into luvata tuotteen olevan turvallinen, tutkimatta.
Toisaalta on olemassa asioita, jotka viranomaiset mielellään kieltävät, tai ainakin tekevät kaikkensa jotta kansa pysyisi niistä erossa. Viranomaisten mielestä näiden asioiden vaarattomuus tulisi ensin todistaa, sitä ennen ne ovat automaattisesti kuolemaksi. Vaarallisia ovat esimerkiksi vähähiilihydraattinen ruokavalio eli karppaaminen ja sähkötupakan polttelu. Viranomaiset ovat kilvan teilanneet karppaamisen epäterveellisenä, jos ei jopa vaarallisena, ruokavaliona, jota ei ainakaan pidempää aikaa saa harjoittaa. Runsas rasvan syöminenhän johtaa varmaan sydänkohtaukseen. Oikeaoppista vähähiilihydraattista dieettiä ei ole tarpeeksi laajasti ja vakuuttavasti tutkittu, joten sen on oltava vaarallista. Sama ongelma on sähkötupakan kanssa: sen terveysvaikutuksista ei ole tutkimusta, eikä sen ole todistettu auttavan tupakoinnin lopettamisessa, joten ei voida missään nimessä hyväksyä sen käyttöä. Viis siitä, että ihmiset itse kokevat sen auttavan tupakan vieroitusoireisiin; viis siitä, että sähkötupakka sisältää ehkä murto-osan tavallisen tupakan haitallisista aineista; sitä EI JUMALAUTA OLE TODISTETTU TERVEELLISEKSI!
Mistä tällainen linjattomuus voi johtua? Itse epäilen teollisuuden vahvaa asemaa ja voimakasta lobbauskoneistoa. Teollisuudella on voimaa ja valtaa poliitikkoihin, ja sitä kautta virkamiehiin. Lääketeollisuus sai myytyä virkamiehille sikainfluenssarokotteet, ja vastuun ongelmista kantaa valtio (virkamiehen oma vastuu on vitsi, kuten Valviran pääjohtajan sairasloma meille osoitti). Tupakkateollisuus on vanhastaan tiedetty vaikutusvaltaiseksi teollisuuden haaraksi, vaikkakin se on viime aikoina joutunut Suomessa tiukille. Olisiko se kuitenkin vielä pystynyt vaikuttamaan niin, että viranomainen mieluummin suosittelee vaaralliseksi todistettua tupakointia kuin vaarattomaksi todistamatonta sähkötupakointia? Vaikea nähdä, mikä muu syy voisi olla taustalla kuin huolella suoritettu lobbaus. Vähähiilihydraattiseen ruokavalioon liittyy hiilihydraattien välttämisen lisäksi usein halu syödä mahdollisimman luonnonmukaista ja prosessoimatonta ruokaa. Se tuskin on mieleen elintarviketeollisuudelle, joka mielellään syöttää meille kuukausia säilyvää, lisäaineilla värjättyä, maustettua ja koossa pidettyä ”ruokaa”. Toivoa sopii, että edes putkien pinnoituksen turvallisuutta lupaavalla viranomaisella olisi mielessään perinteisistä putkiremonteista säästyneet asuntovelallisten rahat, eivätkä pelkästään uuden tekniikan voitelutaitoiset myyjät.
